Kowloon, Hong Kong. Puhtaus, taivaita halkovat pilvenpiirtajat ja neonvalot, suurinpiirtein noihin kolmeen asiaan viime paivat on huomio paaosin tuntunut kiinnittyvan. Siina missa Intiassa ja Nepalissa sai katsella koko ajan maahan, ettei satu tallaamaan paskaan, Hong Kongissa hissin nappulatkin desinfioidaan tunnin valein. Eli talla kertaa kulttuurishokki vahan toiseen suuntaan.
Matka Hong Kongiin Katmandusta ei kuitenkaan sujunut kasikirjoituksen mukaan. Alunperin oli tarkoitus lentaa tanne jo viime torstaina, mutta lopulta paasimme Hong Kongiin vasta viime sunnuntaina ja sitakin voi pitaa jo suurena onnenkantamoisena. Lentoyhtiomme, Royal Nepalese Airlinesin kaikki koneet paatyivat remonttiin ja kaikki lennot peruttiin, tietenkaan asiasta pahemmin ilmoittamatta. Asia selvisi vasta lopulta lentokentalla ja sen jalkeen pyorittiinkin kolmen paivan ajan ympyraa lentokentta, hotelli, central office. Tulipahan kuitenkin yovyttya ja syotya buffetista noiden paivien ajan 5 tahden hotellissa lentoyhtion laskuun (kts. 1. kuva), joten olipahan sekin erilainen nakokulma Nepaliin. Melkoinen parannus Freak Streetin majoitukseen. Joka paiva piti kuitenkin jonotella 6-8 tuntia toimistolla ja yrittaa saada vaihdettua liput toisen lentoyhtion koneisiin. Meininki oli kuin elaintarhassa, jonoja ei tietenkaan tunneta, porukka tunkee ovista ja ikkunoista ja arrapaat lentelevat. Kokemuksesta voi kai sanoa, etta nyt voi ainakin kuvitella tietavansa milta tuntuu olla porssimeklarina myymassa ja ostamassa osakkeita aasialaisessa porssissa. Joka paiva lippuun hyvalla sakalla ja royhkealla etuilulla latkaistiin aina joku lento ja kehotettiin menemaan kentalle, mutta virkailijat tuntuivat vetelevan lentoja hatusta ja lakaisevan ongelman vain lentokentalle. Lentokentalla nimittain muiden lentoyhtioidenlennoille ei joko ollut tilaa tai lentoja ei ollut olemassa, joten reboundina ongelma lakaistiin taas takaisin: kehotettiin palaamaan central officelle, jossa sanottiin kaikkien ongelmien ratkeavan. Lopulta kolmantena paivana tyontekijat eivat enaa uskaltaneet tulla toihin joukkolynkkauksen pelossa, vaikka ovet toimistoon olivatkin auki. Porukka alkoi jo kaymaan aika lampoisena, mielenosoitus oli kaynnissa ulkona ja muutama turisti rahojen loputtua soitteli toimiston puhelimista rahaa porukoiltaan ja alkoi kantelemaan yhtion tietokoneita ulos myytavaksi kaniin.
Lopulta paastiin onnella ja suhteilla puheille jollekkin isommalle herralle, joka kirjoitti muutaman lipun, joiden avulla sitten paastiin taas toisen ison herran puheille lentokentalle. Lopputuloksena istuttiin la iltana koneeseen kohti Bangladeshin paakaupunkia Daccaa, josta vaihdettiin sitten yolennolle Hong Kongiin. En tieda kuinka suurimmalle osalle ihmisista kavi. Paljon esim. paikallisia itki lentokentalla, koska heidan oli tarkoitus lentaa Arabimaihin ja palata sinne toihin, mutta koska lentoa ei ollut, potkut olivat luvassa. Myohastymisia ei sallita ja uusi mies otetaan entisen tilalle. Lieko viela Royal Nepalese Airlinesin tono enaa pystyssa, ei hyvalta nayttanyt ainakaan siina vaiheessa, kun takaovesta kiirehdittiin taksille ja sanottiin, etta nyt kuski nasta lautaan.
Matka Hong Kongiin Katmandusta ei kuitenkaan sujunut kasikirjoituksen mukaan. Alunperin oli tarkoitus lentaa tanne jo viime torstaina, mutta lopulta paasimme Hong Kongiin vasta viime sunnuntaina ja sitakin voi pitaa jo suurena onnenkantamoisena. Lentoyhtiomme, Royal Nepalese Airlinesin kaikki koneet paatyivat remonttiin ja kaikki lennot peruttiin, tietenkaan asiasta pahemmin ilmoittamatta. Asia selvisi vasta lopulta lentokentalla ja sen jalkeen pyorittiinkin kolmen paivan ajan ympyraa lentokentta, hotelli, central office. Tulipahan kuitenkin yovyttya ja syotya buffetista noiden paivien ajan 5 tahden hotellissa lentoyhtion laskuun (kts. 1. kuva), joten olipahan sekin erilainen nakokulma Nepaliin. Melkoinen parannus Freak Streetin majoitukseen. Joka paiva piti kuitenkin jonotella 6-8 tuntia toimistolla ja yrittaa saada vaihdettua liput toisen lentoyhtion koneisiin. Meininki oli kuin elaintarhassa, jonoja ei tietenkaan tunneta, porukka tunkee ovista ja ikkunoista ja arrapaat lentelevat. Kokemuksesta voi kai sanoa, etta nyt voi ainakin kuvitella tietavansa milta tuntuu olla porssimeklarina myymassa ja ostamassa osakkeita aasialaisessa porssissa. Joka paiva lippuun hyvalla sakalla ja royhkealla etuilulla latkaistiin aina joku lento ja kehotettiin menemaan kentalle, mutta virkailijat tuntuivat vetelevan lentoja hatusta ja lakaisevan ongelman vain lentokentalle. Lentokentalla nimittain muiden lentoyhtioidenlennoille ei joko ollut tilaa tai lentoja ei ollut olemassa, joten reboundina ongelma lakaistiin taas takaisin: kehotettiin palaamaan central officelle, jossa sanottiin kaikkien ongelmien ratkeavan. Lopulta kolmantena paivana tyontekijat eivat enaa uskaltaneet tulla toihin joukkolynkkauksen pelossa, vaikka ovet toimistoon olivatkin auki. Porukka alkoi jo kaymaan aika lampoisena, mielenosoitus oli kaynnissa ulkona ja muutama turisti rahojen loputtua soitteli toimiston puhelimista rahaa porukoiltaan ja alkoi kantelemaan yhtion tietokoneita ulos myytavaksi kaniin.
Lopulta paastiin onnella ja suhteilla puheille jollekkin isommalle herralle, joka kirjoitti muutaman lipun, joiden avulla sitten paastiin taas toisen ison herran puheille lentokentalle. Lopputuloksena istuttiin la iltana koneeseen kohti Bangladeshin paakaupunkia Daccaa, josta vaihdettiin sitten yolennolle Hong Kongiin. En tieda kuinka suurimmalle osalle ihmisista kavi. Paljon esim. paikallisia itki lentokentalla, koska heidan oli tarkoitus lentaa Arabimaihin ja palata sinne toihin, mutta koska lentoa ei ollut, potkut olivat luvassa. Myohastymisia ei sallita ja uusi mies otetaan entisen tilalle. Lieko viela Royal Nepalese Airlinesin tono enaa pystyssa, ei hyvalta nayttanyt ainakaan siina vaiheessa, kun takaovesta kiirehdittiin taksille ja sanottiin, etta nyt kuski nasta lautaan.
Taalla Hong Kongissa majoitutaan aivan keskella Kowloonia pienen pienessa luukussa isossa rahjaisessa Chungking Mansionissa, josta Kar Wai Wongin ohjaama kulttileffa Chungking Expresskin kertoo. Nelioita on huomattavasti vahemman kuin laivan hytissa, mutta paikassa on oma tunnelmansa. Taalla asustelee ihmisia joka puolelta maailmaa (eiryisesti Intiasta ja Afrikasta) rakentamassa itselleen "hyvaa elamaa", eli rakentamassa ja siivoamassa erityisesti salmen toisella puolella olevaa Hong Kong Islandia, josta loytyvat rahamaailman suuret temppelit ja pyhiinvaelluspaikat. Hinnat taalla tuntuvat tosiaan melkoisen kalliilta varsinkin Intian ja Nepalin jalkeen, rahaa menee kuin rosvopaallikolla, joten pian pitaa lahtea taalta karkuun kohti manner-Kiinaa.
Kuten kuvasta nakyy, puikoilla on opeteltu syomaan. Hyvin sujuu (vaikka hartiat onkin molemmilla ihan jumissa), jopa haasteellinen mustekalan lonkerokin loytaa tiensa perille. Kasvissyonnin suhteen luovutettiin tanaan eli neljantena Hong Kong-paivana, koska kasvisruoat ovat niin harvassa, eika niilla saa vatsaansa tayteen (usein kasvisruoan ainut vaihtoehto on iso kupillinen mautonta keittoa kera nuudeleiden ja parin vihanneksen). Moisen vesikeitonkin hinta on taalla yli 2 euroa, joten ei tule mitaan. Pienen budjetin matkailijan paras diili onkin taalla (niin surullista kuin se onkin) Makkari: kanahampurilainen lahtee sielta 80 sentilla, BigMac-ateria paalle eurolla ja suklaajaatelo 35 sentilla. Enpa olisi uskonut muutama kuukausi sitten paatyvani evastamaan Makkariin! No, elama on.
Huomenaamulla menemme noutamaan Kiinan viisumit, heti sen jalkeen heitamme hyvastit talle miljonaarien mekalle ja lahdemme junalla kohti Kantonia. Suuri haaste on saada "salakuljetettua" Lonely Planet Kiina-matkaopas Kiinan puolelle, kuulemma penkovat reput ja takavarikoivat koko kirjan, jos saavat kasiinsa. Katsotaan, miten kay. Kiinan puolella on kuulemma vaikeaa paasta joillekin nettisivuille tehokkaiden palomuurien takia, eli blogin paivitys saattaa kayda hyvinkin haasteelliseksi. Toivotaan kuitenkin parasta.
Huomenaamulla menemme noutamaan Kiinan viisumit, heti sen jalkeen heitamme hyvastit talle miljonaarien mekalle ja lahdemme junalla kohti Kantonia. Suuri haaste on saada "salakuljetettua" Lonely Planet Kiina-matkaopas Kiinan puolelle, kuulemma penkovat reput ja takavarikoivat koko kirjan, jos saavat kasiinsa. Katsotaan, miten kay. Kiinan puolella on kuulemma vaikeaa paasta joillekin nettisivuille tehokkaiden palomuurien takia, eli blogin paivitys saattaa kayda hyvinkin haasteelliseksi. Toivotaan kuitenkin parasta.
Kommentit