Ollaan nyt taalla Gokarnassa, joka suomeksi kaannettyna tarkoittaa lehman korvaa. Rankahkon, kolmella eri bussilla taitetun matkan jalkeen olemme nyt ottaneet kaikessa rauhassa pari paivaa ja sama meininki jatkunee. Kuvaavaa, ettemme ole paasseet edes viela uimaan, vaikka ranta on kylanraitin paassa. Paikasta voi mainita sen verran, etta olemme pienessa kylassa (pyha paikka hinduille) Intian valtameren rannalla Karnatakan osavaltiossa satakunta kilometria Goasta etelaan. Palmuja, lehmia, kissoja, koiria, hiekkarantaa, temppeleita, pyhiinvaeltajia ja reppureissajia kaikkia sekaisin.

Tervetuliaisiksi rannalla mina (Henri) paadyin lehman pukkaamaksi - ilmeisesti silmankantamattomiin jatkuva hiekkaranta oli kyseisen elikon mielesta liian pieni meille kahdelle. Tosin henkilovahingoilta saastyttiin. Paivat ovat muuten menneet pyoriessa kylassa ja sen lahiymparistossa kukkuloilla ja rannalla talsiessa. Tanaan kylan taytti hindufestivaali, jonka paatahdeksi rantalavalle oli buukattu kolmen gurun kopla. Porukkaa ja pyoritysta oli luvassa siis aamusta asti leppoisissa meiningeissa. Valitettavasti hindin opiskelumme ovat viela vahan hakusessa, joten swamien viisaat sanat paatyivat meidan kohdalla kuuroille korville - jaimme kuitenkin pohtimaan, josko olimme juuri missanneet elaman tarkoituksen vaiko paikalliset viikon kuumat ravivinkit. Lahipaivina olisi tarkoitus etsia tuosta lahistolta meidan nakoinen ranta ja asettua sinne asustelemaan toviksi. - Henri

Hiljalleen alkaa paasta vahan paremmin sisaan paikalliseen elamanrytmiin. Taytyy myontaa, etta alku ja varsinkin matka tanne Gokarnaan ei ollut niita helpoimpia. Bussimatka kesti 24 h yhteensa, ja vaikka olikin elamys sinansa, niin hermot oli menna (ja menikin) monta kertaa. Meilla oli tietenkin rollipaikat takapenkissa, istuimet osittain irti ja ihan vinot, bussissa raikui Bollywood-filmit ihan taysilla (siis kovemmalla kun elokuvateatterissa) ja lisaksi minulla onnekkaalla TIETENKIN Naisten Paivat. Bussi pysahtyi ehka 6 tunnin valein, ja vessat tietenkin jotain semmoista, mita en rupea edes kertomaan tassa. Hengissa kuitenkin selvittiin, ja ihanaa olla taalla leppoisassa pikku-kylassa.

Sitten muutamia huomioita, mita on tullut tehtya taas ymparistoa tarkkaillessa (nyt ei enaa paa ole ihan niin pyoralla ja voipi katsella yksityiskohtiakin). Taalla vaikka on niin pirusti tata porukkaa, niin jokaisella tuntuu olevan joku oma paikka ja tehtava kuitenkin. Kuka lakaisee katua, pesee pyykkia, putsaa vessoja, kaupustelee milloin mitakin hilavitkuttimia, ajaa riksaa jne. Mukavaa on ollut huomata, etta taalla ei asioita ole viela koneellistettu niinkuin meilla, vaan ihmiset tekee. Ja hyva niin, koska tekijoita riittaa. Esimerkkina mainittakoon, etta Mumbaista lahtevan bussimme katto lastattiin tayteen tavaraa "ihmishisseilla". Eli semmonen perinteisen nakonen fakiiri-aija (sedalla ehka kaksi hammasta, ihan tikkulaiha ja pikimusta koko ukko, tosin jos pesisi juuriharjan kanssa niin vaalenisi ehka 50 prosenttia) kytkee huivin rullalle paansa paalle, kaverit auttaa ison, monta kertaa itse fakiiriukkoa isomman, kollin kyytiin, eli paan paalle. Ja ukko vie sen tikapuita pitkin katolle, ja kadet siis tikapuissa eika laatikkoa tukemassa.

Yleensakin tuntuu, etta joka puolella tapahtuu jotain koko ajan, kaansi paansa mihin suuntaan tahansa. Kuitenkin tyon laadun kanssa tuntuu olevan usein vahan niin ja nain... Tultuamme tavaroiden kanssa vuokraamaamme huoneeseen, vessanpontossa oli muhkea (ruskea) pyyton, joka ei useista veto-yrityksista huolimatta suostunut soljumaan viemarista alas. Tyynyliinat oli ihan mustat. Tyynytliinat vaihdettiin -huomautettuamme asiasta- uusiin mustiin tyynyliinoihin, ja vessan siivoajaa ooteltiin kauan. Toisaalta suututtaa valilla ihan hulluna, kun kuitenkin maksetaan huoneesta, mutta toisaalta taas tuntuu ikavalta, kun se vessansiivoaja oli taas semmonen hampaaton musta tikku-seta, joka ei varmaan saa paljon mitaan siita vessan siivoamisesta. Ja sita paitsi, naitten filosofian mukaan ponttoa ei pesta koskaan sisapuolelta :)

Henri ei ota naista jutuista pulttia ollenkaan, mie otan, mutta koko ajan vahemman.

Ainiin, meilla oli toissa iltana ystava vierailulla huoneessa: gekko nakotti seinalla. Aluksi ei meinannut tulla uni silmaan (siis miulla), mietin josko se tulee kainaloon yolla, kun valot sammutetaan. Sitten kuitenkin lopulta (kun Henri oli siirtanyt sangyt irti seinasta) jouduin hyvaksymaan uuden kaverin. Annoin slle nimeksi Markku. Lopetin murehtimasta ja nukahdin. Aamulla se oli lahtenyt pois.

Ruoka on edelleen paaosin erinomaista. Meilla on vakiopaikka yhdella kattoterassilla, josta on nakyma merelle ja kylaan. Mahtavaa ruokaa, ja jalkkarina vaikkapa banaani-cashew-jotain-lassi (jogurttipirtelo). Paikan pomo on uber-sympaattinen seta, vaikka tilaukset menevatkin koko ajan vaarin. Mutta jotenkin se ei taalla haittaa. Vatsatkin on voineet molemmilla hyvin (tosin mina vietin pontolla yhden aamun, mutta olosuhteisiin nahden siis hyvin menee). Muutenkin ollaan terveina saatu olla.

Hintataso on taalla mukava: huone n. 4,50e yo sesonkiaikaan, yhteensa kahdella eukolla molemmat saaa vatsansa tayteen ja vaatteet maksaa n. 2e kpl tinkaus-session jalkeen. Ihmiset on edelleen aivan ihania, ja parasta on, etta taalla ei tarvitse pelata satunnaisia vastaantulijoita tai yleensa ketaan (toisin kuin vaikka Turkissa, Sannalle terveisia). Kaikki on jotenkin hyvantahtosia, ihmiset hymyilee, juttelee mukavia ja on rennolla asenteella liikenteessa. Tyypit vaan toistelee "shanti shanti" (rauhassa, rauhassa). Erityisen hauskoja on hassut vanhat ukot (paikalliset askeetikot), joilla on just semmonen valkonen vaippa vaan paalla. Ihan epatodellinen meininki! -Henna

Tassa tarkeimmat talla kertaa. Kiitos ystavat kalliit viesteista, ihanaa kun kaytte lukemassa! Hyvaa Uutta Vuotta kaikille!!!