Ensimmaiset kaksi paivaa takana Intian suurimmassa kaupungissa Mumbaissa. Kuten monessa asiassa, ensimmainen paiva on aina se vaikein. Toikkaroituamme paivan kaupungilla, voimamme olivat aivan lopussa – tuntui kuin jokainen aisti olisi saanut yliannostuksen informaatiota. Ihmismaaran paljous, tuhannet varit, hajut joita ei tiennyt olevankaan (eika ehka edes halua tietaa, mita ne ovat), aanet (sekasortoinen toottien ja mokan yhteisserenadi) ja yleinen kaaos saa aikaan sen, etta hetkessa tuntee imevansa informaatiota saman verran kuin ties mitten pitkan aikana. Nain insinoori-nakokulmasta tassa kiehtoo tietty “jarjestys”, joka tassa kaaoksessa vallitsee, mutta jota ei viela nae, vaikka tietaakin sen olevan olemassa. Ehka se selviaa matkan aikana, mutta voi olla ettei sen nakemisen riita elinikakaan. Joka tapauksessa, kun ensimmaisesta paivasta taalla on selvinnyt, haluaa viettaa toisen paivan. Nyt on kaksi paivaa kulunut ja kaksi seuraavaa paivaa on ehdottomasti tilauksessa – kohti etelaa Goan ohi Gokarnaan Karnatakan osavaltiossa – Henri

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaoottinen meininki on kylla. Kuitenkin todettakoon, etta esim. kerjalaisia paljon vahemman, kuin luulin. Ilma on mukavan lammin, paivalla suorastaan kuuma, mutta ei ollenkaan ahdistava. Ruoka on ihan torkean hyvaa, ripsa ei ole viela ilmoitellut tulostaan. Toiv. ei ilmoitakaan, kun on bussi-istuntoa <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />edessa vuorokausi. Satunaaisen matkaajan silmaan on osunut paljon asioita, minka on ehtinyt paan pyoritykselta havainnoimaan: naisilla (varsinkin rouvas-henkiloilla) on uskomattomat kollykka-mahat. Miehet enimmakseen riisitikkuja, mutta naiset tosiaan on jattaneet jumppaamisen vahemmalle. Koiria on paljon (terveisia Manulle, joka on niin ihanan pehmea eika rupinen ja kapinen kuten nama ressukat taalla) , basaarissa oli koiranpentuja  myytavana pienissa hakeissa, eika niilla ollut yhtaan vetta.

Taalla  luonnostaan houkuttaa vain kasvissyonti, kun kaikki kanat ja muutkin elukat on niin paskasia ja takkusia. Lehmia on nahty myos, kuten oli odotettavissa. Ravintoloissa on aari-ystavallista palvelua, koko ajan joku hasaa poydan luona ja touhuaa jotain ihmeellista. Yleensakin joka paikasssa yhta asiaa (esim. Poydan pyyhkimista)toimittaa ainakin kolme tyyppia. Tehokkaan nakosina, etta ois kyttaavalle pomolle mieliksi, mutta en tieda onko kauhean valttamattomia hommia. No, ystavallisia ja mukavia ovat kaikki joka tapauksessa.

Liikenne on jotain semmosta, mita ei voinut kuvitellakaan. Ensin tuntu hirvittavalta voimainponnistukselta ylittaa katu, kun ei taalla ole mitaan liikenesaantoja. Nyt on kuitenkin alkanut tottua, sinne vaan sekaan rohkeasti kun sopiva rakonen loytyy. Hassu maa, onhan taa shokki, mutta ei ollenkaan negatiivisella tavalla, painvastoin.

-Henna