Paivitellaan taas tapahtumia vahan jalkijunassa.

Kochinista matka jatkui kohti itaa Lansi-Ghattien vuoristoon. Ensimmaisena pysahdyspaikkanamme oli Munnarin kyla, joka sijaitisi noin 1500m korkeudessa. Alue on kuuluisa yhtena maailman korkeimpana teenviljely alueena ja joka puolella vuoren rinteita peittavat suuret teeviljelyplantaasit. Maisema nayttaa surrealistiselta, koska joka puolella on suuria kivenlohkareita ja vaellellessa keskella teepensaita, tuntuu kuin olisi kutistunut pieneksi muurahaiseksi aluskasvillisuuden joukkoon. Aika Munnarissa kului 4 paivaa vaellellessa pitkin vuorten rinteita. Kerran paadyttiin myos vieraaksi paikalliseen kouluun. Yhtena aamuna otettiin opas meidan hotellista ja lahdettin matkaan klo 5.30. aamulla, jotta kerettaisiin katsomaan auringon nousua vuoren huipulta. Alkumatka piti kiiveta pimeassa ja nousemiseen vuoren huipulle 2400 metriin kesti pari tuntia, mutta maisemat olivat upeita ja huipulla syoty aamupala kuittasi kaikki aamun ponnistelut ja karsimykset. Paluumatkalla vahan huvitti, kuinka jyrkista kohdista sita oli pimealla kiivennyt. Ehka oli parempi, ettei kaikkia rotkoja silloin huomannutkaan, olisi kiipeaminen voinut ruveta tokkimaan. Vaikka korkein vuori taalla Etela-Intiassa siina naapurissa on vain 2500 metria, niin tama on kuitenkin hyvaa treenia, jos aiomme joskus kevaammalla suunnata Nepaliin. Ai niin, paikallisessa lehdessa oli seuraavana paivana, etta samana aamuna ja saman vuoren juurella, jonne kiipesimme, oli bongattu tiikeri. Onneksi ei tullut vastaan.

Munnarista matka jatkui edelleen etelaan pitkin vuoristoa Kumily-nimiseen kylaan, jonka vieressa sijaitsee luonnonpuisto ja villielainten reservaatti (mm. ronsuille ja tiikereille). Kuitenkin viimeisen parin vuoden aikana kaikki hinnat ovat kokeneet paikassa roiman korotuksen, esim sisaanpaasyn hinta oli noussut kuusinkertaiseksi (tosin nytkin vain vajaa 6 euroa). Puistossa itsessaan ei kuitenkaan paase vapaasti kavelemaan, vaan pitaa ottaa opas, joka ottaakin sitten kovemman taksan palveluistaan. Loppujen lopuksi paadyimme tekemaan parin tunnin veneretken aamutuimaan puiston keskella sijaitsevalle jarvelle katsomaan, josko elaimet olisivat tulleet jarven rantaa juomaan. Nahtiinko villisikoja ja peuroja, mutta ei juuri muuta. Yleensakin norsujen saati tiikereiden nakeminen on hyvin hyvin harvinaista, koska puiston ydinalueelle ei turisteilla ole mitaan asiaa. Tama kuitenkin takaa, etta elaimet saavat elaa rauhassa, eika niiden tarvitse joutua juoksemaan pakoon ihmista.

Tormattiin myos Kumilyssa vahan vanhempaan Britti-mieheen, joka muisteli aluetta 70-luvulla, jolloin alueelle sai menna noin vain. Kaverilla oli ollut tapana liikuskella alueella ja uiskennella jarvessa kaikessa rauhassa, valilla oli tosin pitanyt potkia pakoon villinorsujen laumaa ja kerran uintireissun aikana norsut olivat tulleet juomaan juuri siihen, mihin han oli jattanyt vaatteensa. Se uimareissu olikin sitten kuulemma venahtanyt.

Kaiken kaikkiaan Kumily oli kylla kaunis paikka ja nukuttiin siella tahan asti parhaassa majapaikassa, mokissa, jonka terassilta naki suoraan luonnonpuistoon. Siina istuskellessa pystyi katselemaan lahietaisuudelta villisikoja, puhvelilaumoja seka peuroja. Kuitenkin kylasta on tullut enemman paikka sellaisille, joilla on paksu kukkaro. Objektiivisesti ajatellen, ehka on kuitenkin luonnon kannalta parempi, etta korkeat hinnat pitavat suurimman osan takkutukista poissa kylpemasta jarvessa ja juoksemasta ympariinsa viidakossa...

Kumilysta jatkettin edelleen matkaa rannikolle Aiti Amman asramiin (luostari) Amritapuriin. Oltiin kuultu niin paljon juttua tasta paikasta suuntaan ja toiseen, joten paatimme myos eksya paikalle kurkistamaan. Kyseessa on siis se halaileva "guru", joka Suomessakin kay yhtenaan, ja josta julkisuudessa nousi kohu kun kulttuuriministerimme Tanja Saarela kavi Intiassa lapsineen hanen vastaanotollaan. Aiti Amma ei ollut itse paikalla asramissaan, koska on juuri nyt Etela-Intian kiertueella. Vietimme pari paivaa asramissa, mielenkiintoinen kokemus, kirjoitetaan sielta juttua erikseen myohemmin. Nyt ollaan jo taalla aurinkorannalla Varkalassa, ja taalta kasin kaydaan tana iltana ihmettelemassa Amman vierailua lahikaupungissa Trivandrumissa. Mielenkiintoinen tapahtuma varmaan siina mielessa tulossa, etta paikalle on menossa monta kymmenta tuhatta ihmista ellei satoja tuhansia, ja Aiti Amma halaa aina kaikkia paikalle tulijoita. Tama on myos ensimmainen kerta, kun paasee nokitusten ns. kansainvalisesti hyvaksytyn gurun kanssa, joten saa nahda minkalaisia tunnelmia on ilmassa. Nyt kuitenkin kiire uimaan, raportoimme taas myohemmin lisaa.