Heti karkeen mainittakoon, etta ken haluaa tietaa tarkemmin aiti Ammasta, katsokoon www.amma.fi, siella on kerrottu hyvin ja kattavasti hanesta, hanen toiminnastaan seka asramista (tama ei ole yritys levittaa uskonnollista propagandaa).

Juu, asramista on mainittava, etta kyseessa on eraanlainen turvapaikka, johon kuka tahansa haluava saa tulla asustelemaan. Tama taas on johtanut siihen, etta paikasta on muodustunut eraanlainen "sosiaalinen kokeilu", yhteiso, jonka kirjo yltaa psykoosin partaalla ajelehtivista mielista askeettista elamaa viettaviin himo-joogailijoihin ja -meditoijiin ja kaikkiin silta valilta. Amma ei tyrkyta mitaan uskontoa, koska sanoo uskontonsa olevan rakkaus. Kannustaa kuitenkin jokaista loytamaan itsensa, meditoimaan, ja tekemaan henkisia harjoituksia.

Periaatteessa kyseessa on eraanlainen puoli-asram, jonka saannot ovat suhteellisen valjat: paihteiden kaytto on kielletty, haurautta ei saa harjoittaa ja asusteena pitaisi kayttaa jotain, mika peittaa seka polvet etta olkapaat, mutta suurinpiirtein siina pakolliset hommat ovatkin. Asramissa vakituisesti asustelevilta odotetaan kai jonkin sortin paivittaista tyopanosta, jota kutsutaan Amman lanseeraamana "epaitsekkaaksi tyoksi". "Ainoa saippua joka puhdistaa ruumiin itsekkyydesta on muitten hyvaksi muutama tunti vuorokaudessa tehtava epaitsekas tyo", kuuluu asramin iskulause. Mutta jos sattuu laiskotuttamaan, niin tama ei ole pakollista. Normaali paivarytmi on ajoitettu alkamaan joskus aamu viiden korvilla aamumeditoinnilla, jota seuraavat sitten joogailu, aamiainen, epaitsekas tyo (tai sitten lohoily, niinkuin meidan tapauksessa), lounas, taas epaitsekas tyo tai joogailu, iltameditointi ja lopuksi illallinen joskus yhdeksan aikaan. Perinteisten yksinkertaisten asram-ruokien (riisia ja yksinkertaista, mutta maukasta kasvissettia) lisaksi paikan paalta loytyvista kanttiineista voi ostaa perus lankkari-ruokaa (hampurilaisista kasittamattoman hyviin suklaakakkuihin) ja -tavaraa. Loytyypa asramista pankki, posti ja matkatoimistokin, josta voi varata matkan muualle jos meno alkaa liiaksi ahdistamaan.

Jokaiselle asramista varmasti muodostuu erilainen ja hyvinkin henkilokohtainen kuva riippuen omasta elamantilanteesta ja siita, keita ihmisia asramissa sattuu tapaamaan. Nama on naita juttuja, mihin mielipiteita on yhta monta kuin kertojaa. Meille asramissa vierailusta muodostui kuitenkin positiivinen kuva. Olimme kuulleet usealta taholta, etta turhan moni ottaa hommat siella vahan liian tosissaan, mutta me emme aistineet ainakaan liikaa tallaisia merkkeja ilmassa. Tama ehka johtui siita, etta Amman etela-intian kiertueella oli mukana hanen kait paaasiassa lankkareista koostuva lahipiirinsa, jonka kuulopuheiden perusteella oletimme olevan se tiukkapipoisin porukka. Erikoista asramiin saavuttessa oli huomata, etta paikan paalla asustelee jatkuvasti paljon suomalaisia. Verrattuna muihin pohjoismaalaisiin, lukema on ylivertainen, ehka tassa olisi jonkun sortin kansallisen psyykkeen tarkastelun paikka (emmeko ehka saaneet lapsena tarpeeksi halauksia...) Esimerkiksi vastaanottovirkailijana toimi Suomessakin muistaakseni viime syksyna esilla olleiden Von Herzenin veljesten laulaja (tosin tasta kuulimme vasta jalkeenpain toisilta suomalaisilta, koska emme tunnistaneet tyyppia ja lisaksi moni asramissa kayttaa muuta nimea kuin omaansa). Tuntui kotoisalta ja turvalliselta, kun kaikki tekstit oli kaannetty suomeksi ruokalistaa myoten, ja syotiinkin aina suomalaisporukassa.

Tavattiin paljon mielenkiintoisia ihmisia ja kaytiin erittain mielenkiintoisia keskusteluja, paaosin asiallisia. Kuitenkin erinaisia ylilyonteja(?) sattui, joista mainittakoon suomalaisen elakkeella olevan mielisairaanhoitajan tapaus. Hanen nakemyksensa Jungin analyyttisesta psykologiasta ja siita mita valaistuessa tapahtuu ja miten se onnistuu vain ehjalta egolta (vajaat egot elkaa vaivautuko), tuntui viela alkuvaiheessa jotenkin jarkeenkayvalta, mutta huomaamatta keskustelu siirtyikin Amman ihmetekoihin. Ennen valaistumistaan nailla Intian valaistuneilla guruilla on kuulemma tapana tehda ihmetekoja (kun taalla on niin paljon oikeita- ja leikkiguruja, niin tarvitaan konkreettisia todisteita kyvyista, ns. perustaitoja). No, Amma oli kuulemma joku ilta jakanut koko kylalle kannusta vanukasta. Kaikki kylalaiset soivat ja kehuivat, etta parasta vanukasta, mita ikina syoneet. Jotkut sailyttivat vanukastaan kuulemma paivakausia. MUTTA. Oikeasti kannussa olikin ollut vetta, jonka Amma oli muuttanut vanukkaaksi... No, nama on nyt niita uskon asioita sitten, niista ei auta vaitella.

Asramissa vietettyamme 2 paivaa tulimme siihen johtopaatokseen, etta nyt Kultasuu saa jyrata Narkissoksen ja paatimme jatkaa matkaa. Jossain toisessa elamanvaiheessa asramissa olisi ehka saattanut viihtya pidempaankin vapaaehtoistoita tehden. Talla kertaa, vaikka vierailu jaikin lyhyeksi, uskoaksemme Amman viestista ainakin osa meni perille. Tama maailma on niin hullu paikka ja taalla on niin paljon karsimysta ja kurjuutta, etta jos jokainen kantaisi kortensa kekoon edes vahan enemman ja ajattelisi valilla myos muita itsensa sijaan, silla saataisiin paljon aikaan. Enka ole ollenkaan vakuuttunut, etta se paras ja ainoa tapa olisi lahtea auttamaan toiselle puolelle maailmaa - niin paljon tehtavaa on meilla jokaisella ihan lahipiirissakin. Toivottavasti namakaan ajatukset eivat unohdu heti Suomeen palattua.

No mutta, asramista matka jatkui Varkalaan, sinisen meren ja valkoisten rantojen aareen. Koska kuitenkin halusimme nahda Amman luonnossa, paatimme poiketa kaymaan paivaretkella Trivandrumissa tuossa lahistolla, joka oli Amman Etela-Intian kiertueen viimeinen paikka. Paikan paalla oli melkoinen vaenpaljous ja saimme saataa aikamme, jotta saimme liput joilla paasi jonottamaan halattavaksi.

Itse halaustapahtuma oli aikamoista mekaanista touhua. Ihmismassan keskella odoteltiin jonossa kiltisti vuoroa (itse asiassa 2 jonoa, toinen intialaisille ja toinen lankkareille, joista vuorotellen yksi paasi halattavaksi). Samalla kaiuttimista kuului rytmikasta rummutusta (transsiin johdattelevaa?) ja aina valilla mielipuolista naisen naurua ja voihkintaa. Kun oma vuoro tuli, Amman avustaja painoi paan alas, Amma kumartui halaamaan, puhui jotain korvaan 3 sekuntia ja homma oli ohi, seuraava potilas. Halaustapahtumasta jai kuitenkin makea maku suuhun. Tama tosin ei johtunut itse halauksesta, joka tuntui mauttomalta ja hajuttomalta, toisin kuin Intia yleensa, vaan karkista joka iskettiin kateen halauksen jalkeen. Tietysti taytyy nostaa hattua jollekkin joka jaksaa tehda tuota samaa hommaa 24h putkeen ilman lepotaukoja. Ja kylla siita varmaan osa porukasta jotain saikin irti, esimerkiksi meidan edesta intialainen miekkonen lahti taristen kavelemaan pois halauksen jalkeen. No, tieda sitten oliko hyva vai huono, kun ei meille kolahtanut, tama on varmaan taas naita monien asioiden summia. Se tosin jai harmittamaan, ettei saanut kunnollista katsekontaktia aikaan, olisi ollut mielenkiintoista nahda, minkalainen katse talla ilmeisesti kai mielenrauhansa saavuttaneella (valaistuneella?) henkilolla on. Mutta talla kertaa se jai arvoitukseksi, niinkuin monen muunkin ihmisen kohdalla tassa maassa. Taalla tuntuu olevan niin monenlaista ja moista gurua, etta ei voi yksinkertaisesti mitenkaan edes arvata, kuka taalla on totaalisesti kahvilla ja kuka kenties mielessaan tehnyt jonkin sortin oivalluksia, jos kukaan tallaista kahtia jakoa voi edes tehda.

No joka tapauksessa, halauksen jalkeen kaikki lankkarit nostettiin istumaan lavalle Amman viereen, kun taas intialaiset lahtivat kavelemaan pois. Paadyimme siihen johtopaatokseen, etta taitaa Amma olla sisaistanyt bisneksenteon idean. Eli jatkuvasti hanen tileilleen virtaa kasapain rahaa lansimaisilta lahjoittajilta, joten paras tapa pitaa rahavirta ehtymattomana on pitaa lahjoittajat lahella ja tyytyvaisina (tarjolla oli myos ilmaista hierontaa lansimaalaisille!?!). Korostetaan nyt kuitenkin, etta nailla rahoilla Amma on rakennuttanut sairaaloita, kylia koyhille, jakanut elatta leskinaisille seka pistanyt pystyyn kouluja ja maineikkaan yliopiston, joihin rahattomat intialaiset paasevat ilman maksuja. Vastalahjana moni lansimaalainen rikas, mutta onneton ihminen on saanut kokea Amman kautta lampoa (joka siis meilta meni ohi) seka elamalleen suunnan. Eihan siina ole siis kuin hyvia asioita. Kuulemma muuten tuo halaus on erilainen esim. Suomessa, kun halattavia on vahemman ja Ammalla on aikaa enemman yksitellen jokaiselle. Meidan tapauksessa talla kertaa mieleen jai enemman halauksen symbolinen merkitys - valitetaan toisistamme vahan enemman ja rakkaudella saa paljon aikaan - kuin henkilokohtainen tunne-elamys.

Muutama sana kai sitten taalta asramin vastakohdasta, Varkalasta. Paikka on kaunis ja juodessa halpoja drinksuja ravintolassa korkealla kalliolla katsellen auringon painumista mailleen, ymmartaa helposti, miksi moni varmasti jumahtaa tanne vahan pidemmaksikin aikaa. Kuitenkin taalla alkaa olla sellainen meininki, etta jet set pintaliitaja-porukka rupeaa pikku hiljaa ottamaan taalla jalansijaa. Loydettiin taalta kuitenkin rauhaisa paikka vahan kauempana kylasta ja kun taydellinen rantakin on 100 metrin paassa, niin jumitetaan tassa tovi, matka jatkunee seuraavaksi Intian etelakarkeen Kanyakumariin.

Niin, lyhyet jutut viela tulessakavelysta ja pyykinpesusta. Samassa majapaikassa, jossa me ollaan, on myos saksalainen pariskunta, joka tyokseen pitaa seminaareja eri porukoille ja firmoille. Homman nimi on se, etta alkuillasta sytytetaan nuotio, odotetaan etta se menee hiilloksille, levitetaan hiilet ja psyykataan kukin vuorollaan kavelemaan tulisten hiilien yli. Ja jengi selviaa ilman mitaan palovammoja, tosin kerran oli kai jollain jalat vahan karahtaneet. Kun tasta haasteesta selviaa, niin kaikki muu on sen jalkeen saavutettavissa. Tama on kuulemma iso bisnes jo Amerikan maalla ja jonkin verran myos Euroopassa on tarjontaa. Niin se homman juju eli miten se tehdaan, sita ei kai kukaan ole virallisesti pystynyt selittamaan. Nama saksalaiset eivat itsekaan tienneet, miten se ihan tarkalleen tehdaan, he vain tekevat sen. Sanoivat etta kai se liittyy siihen, kuten joogassa, etta jannitettaan kroppa yhteen pisteeseen, jolloin muu elimisto pystyy taysin rentoutumaan. Silloin tama liekin energia pitaisi kai johtua kropan lapi, eika polttaa jalkapohjaa. No, pitaisi kai oma-aloitteiseti tutkia ja lukea vahan lisaa aiheesta ennen hataisia johtopaatoksia.

Pyykinpesusta: Intia on opettanut meille yllatavalla tavalla, miten materia on katoavaista ja merkityksetonta. Aluksi sita luuli ostavansa taalta niita ah niin ihania ja halpoja intialaisia vaatteita rinkan tayteen, mutta mutta... Ensinnakin niita kivoja vaatteita on todella harvassa. Jos joku loytyy, ennemmin tai myohemmin se yleensa osoittautuu jotenkin huonoksi, rikkinaiseksi tai epakaytannolliseksi. Ja vaikka ihmeen kaupalla joku erinomainen yksilo sattuisikin osumaan kohdalle, ei ilo kauaa kesta. Kauneus on katoavaista. Nimittain AINA, kun vie vaatteet pyykkiin, ja vaikka miten terottaisi pyykinpesijalle, etta nama laskee varia, pestava erillaan (monta monta kertaa ja etta ymmarsitko nyt varmasti jne), niin SILTI vaatteet tulee takaisin kikertavan kukertavina. Ekalla kerralla meinasi tulla itku, nyt ei enaa tunnu oikeastaan miltaan. Etta eihan ne ole kun vaatteita. Nyt kuitenkin pestaan itse parhaimmat yksilot, aina kun se on mahdollista. Aina ei ole, kun ei ole missa kuivattaa.

Laitetaan myohemmin kuva upeasta batiikkivarjatysta t-paidasta noin niinkun esimerkiksi, niin naatte. Ja viimestaan Suomessa sitten naatte, kun kuletaan naissa iloisissa asusteissamme.

Kiitos rakkaat ystavat taas viesteista ja kuva-kehuista :) Oikein hyvaa Ystavanpaivaa kaikille, kiitos etta olette olemassa!