Luoteis-Sichuanin ja Etela-Qinghain alue lepaa pitkalti 4000-5000 metrin korkeudessa Tiibetin tasangolla. Horisonttiin asti jatkuvat ruohokummut kurkottavat kohti taivaita ja siella taalla nakyy nomadien asuttamia jurttia, joiden ymparilla jakit ja hevoset kirmaavat kukkaniityilla. Moni nailla alueilla asuva tiibettilainen nomadi ei esimerkiksi koskaan elaessaan ole nahnyt puuta. Naita alueita Tiibetin autonomisesta alueesta erottavat vain Kiinan karttoihin vetamat viivat - historiallisesti alueet ovat kuuluneet Suur-Tiibettiin ja siina missa esimerkiksi Lhasassa vaestosta jo yli 50% on Han-kiinalaisia, Luoteis-Sichuanin ja Etela-Qinghain alueella vaestosta jopa 95% on tiibettilaisia. Alue on yksi syrjaisimmista koko maailmassa ja nainollen kiinalaisen valtakulttuurin vaikutus ei viela ole yltanyt kuin paikoitellen naille alueille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Infrastruktuuri on kaytannossa olematonta: tiet ovat mita ovat, majoitus on hyvin alkeellista,  hanasta ei luonnollisesti tule vetta ja suihkussa kaymisen sijaan kaydaan peseytymassa julkisissa kopeissa torin laidalla, joihin vesi johdetaan laheisista kuumista lahteista. Elinolosuhteet ovat myos erittain vaikeat ilmaston vuoksi: valilla pakkasta, lumisadetta ja kova tuuli, seuraavassa hetkessa aurinko paahtaa todella kuumasti. Tiibettilaisten ruoka on puolestaan aika yksipuolista ja rasvaista. Paljon lihaa, tsampajauhoja ja jakkivoita seka jakkivoi-teeta. Niin, juuri sita, mita juodessaan Aku Ankka muuttui vihreaksi vieraillessaan jossain Ulko-Petuniassa. Vaikka vaikea ilmasto ja raskas ruumiillinen tyo vaativatkin tallaista ravintoa, jonkut tapaamamme munkit olivat kuitenkin sen verran tuhdissa kunnossa, etta voisi olla aiheellista tuoda heillekin kulttuuri-imperialismia Pohjois-Karjala-projektin nimissa tutuksi. Vaikka toisaalta; laski lammittaa hyisina talvina koleassa luostarissa, kun nailla alueilla ei tunneta kaminan lisaksi muuta lammitysjarjastelmaa. Vaikeista elinolosuhteista huolimatta nama ihmiset ovat kuitenkin uskomattoman sydamellista ja avointa sakkia. Hymy on herkassa ja matkalainen otetaan avosylin vastaan kitalakeen tarttuvien tsampajauho-kakkujen ja jakkivoi-teen kera.

Buddhalaisuus nakyy arkipaivaisessa vahvasti. Sukupolvet vauvasta vaariin kiertavat temppelialuetta rukousnauha tai -hyrra kourassa mantraa lukien. Talot ovat perinteita kunnioittaen maalattu seka sisalta etta ulkoa varikkaasti buddhalaisin symbolein. Kuitenkin 2000-luku nakyy myos nailla alueilla. Vaikka vastaan tulee yha paljon tiibettilaisia cowboyta hevosillaan, monella hevonen on kuitenkin jo vaihtunut hevosvoimiin alla kiitavassa moottoripyorassa. Tasangolla jurtan ulkopuolella saattaa nokottaa parhaimmillaan kasa moottoripyoria, kun paikalliset isannat ovat saapuneet kokoustamaan. Kaupungeissa puolestaan moottoripyorakorjaamo tuntuu olevan paras tapa hankkia elantonsa, hitsipillit laulavat yota myoten. Myos vastaan tuleva munkkilauma moottoripyorien selassa tai kannykkaan puhuva munkki ei ole enaa harvinainen naky, ehka nama ovat niita minimitavaroita, joita 2000-luvun munkki tarvitsee arkisissa rutiineissaan...

Siina missa Intiassa vastaan tuli ruumiinpolttaminen, tiibetin buddhalaiseen kulttuuriin kuuluu rituaali, joka tunnetaan nimella taivashautaus. Kaupunkien ja kylien laitamilta on loydettavissa rukouslippujen verhoamia kumpuja, joissa kyseinen toimenpide yleensa suoritetaan. Munkkisaattue kantaa valkoiseen kankaaseen verhotun ruumiin kummulle ja toimenpide voi alkaa. Seremoniamestari kiertaa kumpua myotapaivaan lukien rukouksia ja paljastaa toimenpiteelle pyhitetyn veitsensa. Lakana poistetaan ruumiin paalta ja seremoniamestari alkaa paloitella ruumista huolellisesti pieniin paloihin. Kun tama on suoritettu, ruumiin kallo avataan ja aivot otettaan ulos murskattavaksi ja sekoitettavaksi jauhoihin, ja tama "taikina" levitetaan paloitellun ruumiin paalle. Tahan asti viereisella kummulla karsimattomasti odottanut korppikotkalauma tulee tassa vaiheessa mukaan kuvioihin. Alkaa armoton taistelu ruumiinosista ja ennekuin kerkeaa kissaakaan sanoa, korppikotka lauma on kuljettanut ruumiin taivaan tuuliin ja rituaali on paattynyt. Buddhalaisen uskomuksen mukaan ruumis on vain "sielun" kulkupeli ja ihmisen kuollessa "sielu" on jo jattanyt ruumiin. Viimeisena lahjoiteuksena luonnolle ruumis tarjotaan jalleen luonnon kayttoon sen ikuisessa kiertokulussa. Myos ekolologiselta aspektilta toimenpide on kannattava; alue on suurimmaksi osaksi koko vuoden ikiroudassa ja puita on niin vahan, ettei niita kannata kayttaa ruumiin polttamiseen. Taivashautaus kiellettiin Kiinan toimesta 50-luvulla, mutta 80- luvulta lahtien Amdo- ja Kham-alueilla tiibettilaisilla on ollut oikeus rituaalin suorittamiseen. 

Puhuessa tiibettilaisten kanssa heidan suhtautumisestaan miehittaja-Kiinaan, nailla alueilla ei myoskaan kainostella kertoa omia mielipiteitaan. Kun Tiibetin autonomisella sanomisistaan voi helposti joutua vastaamaan, nailla alueilla Kiina ei juurikaan ole kiinnostunut ihmisten sanomisista taikka tekemisista. Kysyessa, mita he tekevat tai toivovat Tiibetin suhteen tapahtuvan, "Odotamme" on yleisin vastaus, "vaikka se kestaisi lukemattomia sukupolvia". Muutama munkki heristaa nyrkkiaan sanalle "Kiina", mutta muuten ihmiset vaikuttavat olosuhteisiin nahden kadehdittavan tasapainoisilta. Buddhan opit elavat kansassa syvalla: karsivallisyys ja usko oikeuden tapahtumiseen on imetty jo aidin maidossa. Tuli Tiibetin takamaille sitten henkistymaan tai muuten vain seikkailemaan vaikkapa moottoripyoralla paikallisten cowboyden sekaan, yksi asia on varmaa: nailta ihmisilta loytyvat tyokalut seka paakopan etta ajopelin kunnossapitoon.