Juu, lyhyehkona introna: kulttuurishokin aikaansaamat pilvet alkavat pikku hiljaa lopulliseti haihtua ja aletaan paasemaan itse asiaan. Olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa, on niin monenlaista mita haluaisi maistaa ja kiire kokeilla kaikkea. Vaikka Intiassa paa hajoaakin, jos lahtee kiukulla juoksemaan sinne tanne, niin nyt ollaan parin paivan ajan rikottu tata saantoa vastaan ja heittaydytty sokeahkosti Intian armoille. Mutta kun antaa Intialle “jotain”, Intia osaa myos antaa takaisin. Tie on vienyt Gokarnasta rannikkoa pitkin etelaan kohti Mangalore ja siita edelleen kohti itaa ja vuoristoa. Opaskirja on lahtenyt valiaikaisesti jaahylle (vaikka hyva onkin), lusikka on vaihtunut sormiin ja mieli on avoinna uusille seikkailuille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 >Henri

 

No niin. Gokarnasta jatkettiin matkaa (monta paivaa sitten, ei tietoa, millon tarkalleen kun taalla ajantaju katoaa)Murdeshwariin katsastamaan jattimaista Shiva-patsasta. Se oli ihan jotenkin epatodellinen paikka: kun avasi hotellihuoneen oven, <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />edessa kohosi ihan jarkyttavan suuri Shiva-patsas. Ne vasta rakentaa sita paikkaa (viela kauan, kasin nayttaa tapahtuvan koko homma, hirvian suuret rojekstit ja ei koneita missaan, wau!), hillittoman kokonen temppeli oli nousemassa sihen patsaan viereen. Tuli semmonen olo, etta tassa on nyt rakenteilla Hinduille oma “Disneyland”.

 

Murdeshwarissa sattui myoskin hassu tapaus: oltin hiekkarannalla kavelemassa, ja kohdattin kasa luokkaretkelaisia lapsia (ehka 12-vuotiaita). Pian hirvea lauma poikia oli Henrin ymparilla (Henri on naille aina ihan todellinen ihme, ilmeisesti vaaleiden hiusten takia), ja halusivat ottaa kuvia. Sitten tytot tuli miun kimppuun, ja taas kamerat kavi. Opettaja tuli kehin ja yritti rauhoitella, lahes tuloksetta. Hirveasti kyselivat kaikkea, tosi suloisia. Seurasivat meita rannalla viela jonkin matkaa, ja sitten pari tyttoa tuli kikattaen ja ujostellen miun luokse, ja sano: “Hey sister, can you kiss me?”  No, ei kait siina, poskipusut muiskautin tytoille, ja olivat ihan ikionnellisia..(!?!) Ihan hassua, olin kylla kuullut tarinoita, etta naille lansimaalaiset vaaleat ihmiset on suuri ihmetyksen aihe, mutta kun omalle kohdalle sattui, tuntu kylla tosi kummalliselta.

 

Murdeshwarissa nukuttiin yksi yo (ikkunat merelle, ihana meren kohina!) ja jatkettiin sitten tanne Mudabidriin. Oli kuultu yhelta vanhalta sedalta (jonka luona kaytettin nettia), etta taalla on intialaisen klassisen musikin ja –tanssin festarit, eli eikun  kinkereille.

Taa pikkukaupunki oli tietysti ihan tayteen buukattu, mutta lopulta onnistuttin saamaan yksi huone, joka jaettiin mukavan saksalaisen pariskunnan (sairaanhoitaja-Dieter ja joogakoulunpitaja-Sandra) kanssa. Ovat meita reilusti vanhempia, neljankympin molemmin puolin, mutta juttua riitti ja yhteiselo sujui leppoisasti. Sakut lahtivat Keralaa kohti jo ekan festaripaivan jalkeen, myo jaatiin, ja kolmatta yota vietetaan taalla jo.

 

Festarien jarjestaja oli paikallinen Ayurveda-highschool, ja hyvin olivatkin jarjestaneet. Koko alue oli koristeltu varikkailla lampuilla, oli ilmaset kuljetukset (ikina oo nin taydessa bussissa oltu kumpikaan, uskomatonta!). Festarien eka ilta oli ehka suoraan sanoen hieman tylsahko, oltiin vasyneita, ja musiikki oli ilmeisesti suunnattu lahinna keski-ikaisille rouville. Ihan ok, mutta meinasi uni tulla. Toka paiva eli eilinen, olikin sitten tosi hieno! Ekana soitti bandi instrumenttimusikkia, jossa eturivin intialaisia muusikoita.  Konsertti kesti kolme tuntia, jonka aikana soittivat kolme kappaletta, eika ollut lahellakaan tulla uni. Ehdottomia suosikkeja olivat huilu, tabla ja sitar. Jee, tammosta lisaa! Illan paatti tanssiesitys, joka oli uskomattoman hioenon nakosta perinteista Etela-Intialaista tanssia.

 

Lisaksi eilen kavi hyva tuuri, kun matkalla paikallista temppelia katsomaan, oli intialaiset haat. Meidat kutsuttiin sinne vieraiksi, ja oli kylla mielenkiintoiset menot. Morsiuspari oli siella lavalla, ja semmonen pyha seta piti nuotiota (myos lavalla) ja karisti hedelmia ja kukkia. Sitten menivat yhdessa piirissa niitten tuhkien ymparilla. Kaytiin onnittelemassa paria muiden vieraiden tavoin, ja kuvia rapsivat ahkerasti. Ehka paastiin nitten haa-albumin. Parasta kuitenkin oli, etta meidat kutsuttin myos syomaan. Ihan sairaan hyvaa ruokaa, monta monituista sorttia, kaikki kasvisruokaa.

 

Ruoka muuten paranee (ja tulistuu) entisestaan, mita etelammaksi mennaan. Mausteet on kohillaan, ihana polte jaapi suuhun, nam!! Suosikkina mainittakoon “gobi chilli” ja “gobi Manchurian”: kukkakaalia jotenkin grillattuna tms, ihanassa tulisessa kastikkeessa.  Miulla vatsaa nipistelee valilla kummasti, mutta vatsatautia ei edellaankaan kummallakaan. Huolettomasti vedetaan ihania pirteloita ja tuorepuristettuja mehuja. Taa on ihan taivas naitten evaitten suhteen!

 

Tanaan tehtin retki Shringeriin, joka on kyla jossain vidakon keskella vuorilla n. 3 tuntia taalta. Siella oli temppelialue. Kaytin ihmettelemassa hindujen menoja, mm. yksi mummo kiersi temppelia ympari ja pysahtyi valilla pyrimaan akselinsa ympari ihan ekstaasissa. Temppelin sisalla mentin jonoissa hakemaan ensin lusikallinen vetta kasille, ja sitten kukkia lautaselta , ja viela kadet tuikattiin avotuleen (tama jatettin valin, kaikenlaista..). Epaselvaksi jai, mika oli talla hommalla perimmainen tarkoitus, mutta selvitellaan, selvitellaan. Lopuksi mentiin sitten viela pyhalle aterialle. Hinduilla oli hauskaa, kun meilla oli ongelmia saada kastike suuhun sormin. Siis taa on kylla ihmeellinen maa, hirveasti koyhyytta, ja sitten kuitenkin monessa paikassa ruokaa (HYVAA ruokaa) jaetaan ilmaiseksi kaikille. Pitaa paikkansa sanonta, etta koyha antaa vahastaan, rikas ei paljostaankaan. Jatettiin toki rahaa temppelille, mutta ei kukaan suoraan pyytanyt.

 

Ihmiset on ihanan iloisia ja avuliaita. Aina joku pita huolta, etta paastaan oikeaan bussin ja asiat jarjestyy. Naiden intialaisten valittomyys on jotain semmosta, mita en osannut edes kuvitella. Ja hymyt! Tapotaydessa bussissa, jossa kaikki on litistymaisillaan ja kuuma ja hienhaju valloillaan, kaikki vaan hymyilee aurinkoisesti, etta mikas tassa. Osa tyypeista roikkuu bussin ulkopuolella pusikoita viistaen, mutta ei kun naurattaa vaan.

 

P.S. Manua hirvea ikava!!! Koko ajan!

 

>Henna